sunnuntai 25. toukokuuta 2008
Kurssin pohdintaa
Olen oppinut käyttämään google-tiliä ja tekemään postauksia bloggerilla. Nämä molemmat asiat olivat entuudestaan aivan uusia asioita minulle. Myöskin koneen käyttö on paremmin hallussa ja tiedän nyt miten sitä eritilanteissa käytetään. Osaan jopa laittaa kuvan omaan blogiin, joka on jo huimaa.
Oma työskentely on ollut ihan hyvää. Olen tehnyt työt ajallaan ja myöskin tehnyt minulle annetut työt. Ryhmämme oli todella yhteistyökykyinen. Jaoimme alussa jokaiselle tehtävät ja tähän asti jokainen on hoitanut asiansa hyvin.
Tarvittavat materiaalit kurssilla tukivat siinä suhteessa toisiinsa hyvin, että niistä sai selon mitä tehdä. Mutta oppimateriaali ei ollut niin selkeää, kuin opastus netin käytössä ja blogien hoidossa. Ryhmämme omat tavoitteet mielestäni toteutuivat, eikä suurempia vaikeuksia tullut.
Jatkossa samankaltaisen kurssin alussa olisi hyvä saada tarkka ohje ja tavoite, mitä kurssilla on tarkoitus tehdä. Tällöin heti kurssin alettua oppilaat osaisivat aloittaa työt.
Novellin alkuperää ja yleistä höpinää :)
Novelli on lyhyt kirjallinen proosateos. Novellin pituutta on hankalaa määrittää. Pituus riippuu kirjoittajasta ja lukijasta. Jokaisella on oma mielipide novellin pituudesta, eikä sitä voida laittaa yhteen muottiin. Väilillä on hankalaa tietää milloin teosta kutsutaan pienoisromaaniksi ja milloin novelliksi. Apuna toimii ns. Klassisen määritelmä, jonka mukaan novellin täytyy olla riittävän lyhyt luettavaksi yhdellä kertaa. Tavallisesti suomalainen novelli on noin 1 000-8 000 sanaa pitkä.
Novelli-sanan alkuperä tulee italian sanasta novella, joka tarkoittaa uutta. Jo 1300-luvulla kirjoitettiin ensimmäiset novellit, mutta nykyisen muotoon se kehittyi 1800-luvulla eri puolilla Eurooppaa.
Romaanin ja novellin pystyy lähinnä erottamaan novellin tiiviistä ja ytimekäästä kerronnasta. Novellin lyhyt esitysmuoto rajaa myös tarinassa henkilöiden määrää. Tunnettuja suomalaisia novellisteja ovat mm.RosaLiksom, Anna-Leena Härkönen ja Joni Skiftesvik. Yksi maailman kuuluisimmista novellikokoelmista on Giovanni Boccaccion Decamerone.
Pitää myös muistaa, että englannin kielen sana novel tarkoittaa romaania eikä novellia. Englanniksi novelli on short story. Termiä novella taas käytetään pitemmistä novelleista, jotka ovat kuitenkin lyhempiä kuin romaanit.
Yleisimmin novelleja julkaistaan monissa lehdissä sekä novellikokoelmissa, jotka sisältävät useimmiten yhden tai useamman kirjoittajan tekstejä.
Suurimman osan tiedoista tarjosi Wikipedia :)
Lempinovellini Elämiä kirjasta
Tämä novelli erottui joukosta, koska se oli hyväntuulinen ja onnellinen. Suurin osa kirjan novelleista olivat synkkiä ja hiukan surullisia. Tässä Tamminen sai päähenkilön elämän kuulostamaan helpolle, ja uskomaan hänen elämänsä olleen aina yhtä ruusuilla tanssimista. Novellin loppu jää kuitenkin hyvin kesken. Lopun tunnelma on hyvin onnellinen, mutta lukija voi itse miettiä miten tarina voisi jatkua siitä eteen päin.
Novelli on todella lyhyt, mutta ytimekäs. Lauseet ovat Tammisen tyylin hyvin lyhyet, joka ajoittain itselleni aiheuttaa vaikeuksia ymmärtää lauseen sanomaa. Lauseiden aika väli on ajoittain todella pitkä, useimmiten jopa vuosia. Novellista tekee ymmärrettävän se, että lauseet ovat sidostisia ja jokainen lause johtaa uuteen asiaan ja aikaan. Ilman tätä ominaisuutta en varmasti olisi ymmärtänyt mitään novellista. Loppujen lopuksi novelli olikin hyvä, vaikkakin se piti pariin kertaan lukea, jotta sen sai ymmärretyksi. Jokaisen lukukerran jälkeen mieleeni tuli uusia asiota novellista, joka sitä kautta täydensi tarinaa.
Arviointia
Opin käyttämään google-tiliä ja pitämään blogia.
Kurssilla olen toiminut parhaani mukaan. Olen pyrkinyt pysymään aikataulussa ja kuuntelemaan ohjeita.
Ryhmä toimi mielestäni ihan hyvin. Pystyimme jakamaan tehtävät jne..
Oppimateriaali, ohjaus ja opetus olivat ihan hyvää. Tosin välillä oli tilanteita, jolloin ei ollut mistään mitään tietoa. Esim. työn tarkoitus ei ollut todellakaan selvä alussa. Googletilin ja blogin käyttö kerrottiin selvästi, mutta wikispaces jäi aika avoimeksi ja tuntui, että aika loppui kesken.
Toteutuma hipoo tavotteita. Ennakko-odotukset työn vaikeudesta ja toteuttamisesta pitivät täysin paikkaansa. Hankalaa oli ja tehtiin mitä pystyttiin.
Jos ja kun tällaisia kursseja tulevaisuudessa pidetään, toivoisin itse ainakin selkeämpää tehtävänantoa ja perehdyttämistä työhön.
keskiviikko 21. toukokuuta 2008
Lempinovellini
Mikä on novelli?
aaah en jaksakkaa lisätkää tähän jotai roosa ja räsänen :DDD
Petri Tammisen novelleista..
Anni -niminen novelli löytyy Petri Tammisen Elämiä -nimisestä novellikokoelmasta. Lyhyt teksti kertoo Anni-nimisen naisen elämästä todella lyhyesti ja ytimekkäästi Petri Tammisen tyylin mukaisesti.
Anni on melko köyhän työläisperheen lapsi. Hänen isänsä kasvatusmenetelmät noudattavat vanhaa kunnon fyysistä kuritusta. Isä on perheen pää, eikä suoraan sanottuna kukaan mahda hänelle mitään. Annin isä on halveksiva ja hän sanoo asiat suoraan. Annin äiti on kuitenkin ymmärtäväinen ja haluaa tytön oppivan.
Anni on hyväntahtoinen jo lapsesta asti. Tekstin mukaan "hän ei kiusannut ihmistä eläissään" vaikka elämä antaa iskuja. Anni käy talouskoulun ja autokoulun ja miehenkin hän löytää. Isä ei pidä Virtasesta lähes ollenkaan ja miehet tappelevat usein pienistäkin asioista. Virtanen on samanlainen kuin Annin isä, koska hän löi Annia kerran humalassa ja samalla halveksi.
Päähenkilö on Anni ja sivuhenkilöiden roolissa vanhemmat sekä Virtanen. Taustahenkilöitä näin lyhyeen tekstiin ei edes kannattaisi harkita.
Miljöönä toimivat Annin koti saunoineen ja tupineen. Annin nuoruus voisi sijoittua 1970-luvun puolelle.
Novellissa kertojana on ulkopuolinen ja hyvin vähäsanainen kertoja. Tarinassa ei esiinny dialogiaa, monologiaa eikä tajunnan virtaa. Teksti etenee kronologisessa järjestyksessä, eikä siis sisällä takaumia tai ennakointeja.
Anni -novellissa on paljon aukkokohtia. Lauseet ovat ikään kuin leikattu valikoiden Annin elämästä. Vaikka pätkät ovat lyhyitä, antavat ne lukijalle kuitenkin kokonaiskuvan Annin elämästä. Lukijalle jää myös yllättävän paljon varaa omalle tulkinnalle.
Kerronnan kieli ja tyyli on töksähtelevää ja ehkäpä nykyaikaista. Petri Tammisen kirjoitustyylistä voisi sanoa, että se on vähän turhan moderni ja yksiselitteinen.
Tarinassa kuvaillaan henkilöä aivan tavallisena matti meikäläisenä. Tarina ei kohenna Annin asemaa hierarkisesti. Itseasiassa tarina on hyvin neutraalissa vuorovaikutuksessa päähenkilön kanssa. Teksti vain toteaa, kuinka asiat ovat.
Anni -novelli kertoo vain yhdestä ihmistyypistä. Se ihmistyyppi on luonteeltaan kiltti ja nöyrä ja hieman muiden jalkoihin jäävä yksilö. Anni on liian kiltti elämäänsä nähden. Vastakohtapari muodostuu esim. Annin ja hänen isän välilleen.
Tammisen novelli Anni ei ole kantaa ottava teksti, eikä se tuo esille mitään mielenkiintoista päähenkilöstään. Lukukokemuksena aika tylsä ja todella lyhyt, vain sivun mittainen! Kuka tahansa pystyisi kirjoittamaan samankaltaisia tekstejä.