Kurssin pohdintaa

Kurssi on mielestäni sujunut hyvin. Alussa oli ilmassa pientä epäselvyyttä. Olin itse ainenkin ihan pihalla blogin tarkoituksesta. Onneksi siihen olen saanut selvyyden ja hommat ovat lähteneet sujumaan. Loppua kohden asiat ovat entistäkin selkeempiä.
Olen oppinut käyttämään google-tiliä ja tekemään postauksia bloggerilla. Nämä molemmat asiat olivat entuudestaan aivan uusia asioita minulle. Myöskin koneen käyttö on paremmin hallussa ja tiedän nyt miten sitä eritilanteissa käytetään. Osaan jopa laittaa kuvan omaan blogiin, joka on jo huimaa.
Oma työskentely on ollut ihan hyvää. Olen tehnyt työt ajallaan ja myöskin tehnyt minulle annetut työt. Ryhmämme oli todella yhteistyökykyinen. Jaoimme alussa jokaiselle tehtävät ja tähän asti jokainen on hoitanut asiansa hyvin.
Tarvittavat materiaalit kurssilla tukivat siinä suhteessa toisiinsa hyvin, että niistä sai selon mitä tehdä. Mutta oppimateriaali ei ollut niin selkeää, kuin opastus netin käytössä ja blogien hoidossa. Ryhmämme omat tavoitteet mielestäni toteutuivat, eikä suurempia vaikeuksia tullut.
Jatkossa samankaltaisen kurssin alussa olisi hyvä saada tarkka ohje ja tavoite, mitä kurssilla on tarkoitus tehdä. Tällöin heti kurssin alettua oppilaat osaisivat aloittaa työt.

Novellin alkuperää ja yleistä höpinää :)

Novelli on lyhyt kirjallinen proosateos. Novellin pituutta on hankalaa määrittää. Pituus riippuu kirjoittajasta ja lukijasta. Jokaisella on oma mielipide novellin pituudesta, eikä sitä voida laittaa yhteen muottiin. Väilillä on hankalaa tietää milloin teosta kutsutaan pienoisromaaniksi ja milloin novelliksi. Apuna toimii ns. Klassisen määritelmä, jonka mukaan novellin täytyy olla riittävän lyhyt luettavaksi yhdellä kertaa. Tavallisesti suomalainen novelli on noin 1 000-8 000 sanaa pitkä.

Novelli-sanan alkuperä tulee italian sanasta novella, joka tarkoittaa uutta. Jo 1300-luvulla kirjoitettiin ensimmäiset novellit, mutta nykyisen muotoon se kehittyi 1800-luvulla eri puolilla Eurooppaa.

Romaanin ja novellin pystyy lähinnä erottamaan novellin tiiviistä ja ytimekäästä kerronnasta. Novellin lyhyt esitysmuoto rajaa myös tarinassa henkilöiden määrää. Tunnettuja suomalaisia novellisteja ovat mm.RosaLiksom, Anna-Leena Härkönen ja Joni Skiftesvik. Yksi maailman kuuluisimmista novellikokoelmista on Giovanni Boccaccion Decamerone.

Pitää myös muistaa, että englannin kielen sana novel tarkoittaa romaania eikä novellia. Englanniksi novelli on short story. Termiä novella taas käytetään pitemmistä novelleista, jotka ovat kuitenkin lyhempiä kuin romaanit.

Yleisimmin novelleja julkaistaan monissa lehdissä sekä novellikokoelmissa, jotka sisältävät useimmiten yhden tai useamman kirjoittajan tekstejä.

Suurimman osan tiedoista tarjosi Wikipedia :)

Lempinovellini Elämiä kirjasta

Mielestäni kirjan paras novelli oli Soile. Novelli kertoo Soile- nimisestä tytöstä, joka lapsesta asti on ollut kaunis ja oikein hymyilevä lapsi. Hänet jopa äänestettiin Seurassa Päivänsäteeksi. Kauneuden avulla hän sai etuoikeuksia ja häntä ihailtiin. Soile oli myös hyvä piirtäjä. Hän voitti Luonnonsuojelusäätiön piirrustuskilpailun, jonka jälkeen hän pääsi taideteolliseen kouluun. Koulun juhlissa hän tapasi tulevan miehensä, jonka kanssa meni naimisiin. He kunnostivat Saimaan rannalla olevan koulun ja tekivät siitä kotinsa.
Tämä novelli erottui joukosta, koska se oli hyväntuulinen ja onnellinen. Suurin osa kirjan novelleista olivat synkkiä ja hiukan surullisia. Tässä Tamminen sai päähenkilön elämän kuulostamaan helpolle, ja uskomaan hänen elämänsä olleen aina yhtä ruusuilla tanssimista. Novellin loppu jää kuitenkin hyvin kesken. Lopun tunnelma on hyvin onnellinen, mutta lukija voi itse miettiä miten tarina voisi jatkua siitä eteen päin.
Novelli on todella lyhyt, mutta ytimekäs. Lauseet ovat Tammisen tyylin hyvin lyhyet, joka ajoittain itselleni aiheuttaa vaikeuksia ymmärtää lauseen sanomaa. Lauseiden aika väli on ajoittain todella pitkä, useimmiten jopa vuosia. Novellista tekee ymmärrettävän se, että lauseet ovat sidostisia ja jokainen lause johtaa uuteen asiaan ja aikaan. Ilman tätä ominaisuutta en varmasti olisi ymmärtänyt mitään novellista. Loppujen lopuksi novelli olikin hyvä, vaikkakin se piti pariin kertaan lukea, jotta sen sai ymmärretyksi. Jokaisen lukukerran jälkeen mieleeni tuli uusia asiota novellista, joka sitä kautta täydensi tarinaa.

Arviointia

Kurssi sujui melko hyvin, tosin aikataulua on vaikea noudattaa, kun itse pitää vahtia tekemisiään. En pidä työskentelystä koneella.
Opin käyttämään google-tiliä ja pitämään blogia.
Kurssilla olen toiminut parhaani mukaan. Olen pyrkinyt pysymään aikataulussa ja kuuntelemaan ohjeita.
Ryhmä toimi mielestäni ihan hyvin. Pystyimme jakamaan tehtävät jne..
Oppimateriaali, ohjaus ja opetus olivat ihan hyvää. Tosin välillä oli tilanteita, jolloin ei ollut mistään mitään tietoa. Esim. työn tarkoitus ei ollut todellakaan selvä alussa. Googletilin ja blogin käyttö kerrottiin selvästi, mutta wikispaces jäi aika avoimeksi ja tuntui, että aika loppui kesken.
Toteutuma hipoo tavotteita. Ennakko-odotukset työn vaikeudesta ja toteuttamisesta pitivät täysin paikkaansa. Hankalaa oli ja tehtiin mitä pystyttiin.
Jos ja kun tällaisia kursseja tulevaisuudessa pidetään, toivoisin itse ainakin selkeämpää tehtävänantoa ja perehdyttämistä työhön.

Lempinovellini

Novelli "Jahti" on oma lempparini novellikokoilmasta Elämiä.Siinä tuntematon päähenkilö saa naapurin koiran peräänsä jostakin syystä ja joutuu siis jahatuksi.Juoni etenee verkkaisesti, kun päähenkilö ajaa vanhalla museoautollaan ja yrittää jättää koiran. Jopa lenkkimakkaran tarjoaminen ei auta ja koira pysyy perässä. Tämä tilanne tuntuu hektiseltä, koska koira vain seuraa päähenkilöä ilman kunnon syytä, mutta päähenkilölle tämä on isompi juttu. Ikään kuin päähenkilö ei pidä koirasta ollenkaan ja siten voi päätellä seuraavaa. Koira edustaa menneisyyden tapahtumaa tai ihmistä, jota päähenkilö yrittää paeta. Jostakin syystä hän ei kuitenkaan pääse eroon siitä, joten kirjan lopussa päähenkilö päätyy Ruotsinlaivalle paetakseen lopullisesti koiralta tai pitääkseen taukoa siitä. Se mihin tykästyin novellissa on juuri sen erkoinen asetelma, kun koira seuraa naapurin ihmistä, mutta silti siinä on isompi ajatus takana .En ajatellut sitä vaihtoehtoa yhtään, kun luin tätä novellia vaan se tuli mieleen ihan sattuman kautta. Periaatteessa, jos novellin toisen tulkinta tavan ymmärtää, novelli antaa tärkeän muistutuksen, että kannattaa pitää lomaa silloin, kun tarvitsee.

Mikä on novelli?

Novelli tai proosa on lyhyt kertova teksti ja sitä voi verrata varovasti romaaniin. Ne eroavat toisistaan eniten novellin lyhyen ja ytimekkään kerronnan takia. Novellille ominaista on myös avoin lopetus, jolloin lukija saa itse päätellä ratkaisun.No usein novelleissa on paljon aukkoja eikä vain avoin lopetus.Mielestäni novelleissa kuvataan usein arkisia tilanteita, joihin kuitenkin sisältyy paljon eri asiota (Kuten se Kukan kastelu-novelli silloin tunnilla) - Räsänen

aaah en jaksakkaa lisätkää tähän jotai roosa ja räsänen :DDD

Petri Tammisen novelleista..

Otin analysoitavaksi/tulkittavaksi yhden novellin Elämiä -kirjasta..

Anni -niminen novelli löytyy Petri Tammisen Elämiä -nimisestä novellikokoelmasta. Lyhyt teksti kertoo Anni-nimisen naisen elämästä todella lyhyesti ja ytimekkäästi Petri Tammisen tyylin mukaisesti.
Anni on melko köyhän työläisperheen lapsi. Hänen isänsä kasvatusmenetelmät noudattavat vanhaa kunnon fyysistä kuritusta. Isä on perheen pää, eikä suoraan sanottuna kukaan mahda hänelle mitään. Annin isä on halveksiva ja hän sanoo asiat suoraan. Annin äiti on kuitenkin ymmärtäväinen ja haluaa tytön oppivan.
Anni on hyväntahtoinen jo lapsesta asti. Tekstin mukaan "hän ei kiusannut ihmistä eläissään" vaikka elämä antaa iskuja. Anni käy talouskoulun ja autokoulun ja miehenkin hän löytää. Isä ei pidä Virtasesta lähes ollenkaan ja miehet tappelevat usein pienistäkin asioista. Virtanen on samanlainen kuin Annin isä, koska hän löi Annia kerran humalassa ja samalla halveksi.
Päähenkilö on Anni ja sivuhenkilöiden roolissa vanhemmat sekä Virtanen. Taustahenkilöitä näin lyhyeen tekstiin ei edes kannattaisi harkita.
Miljöönä toimivat Annin koti saunoineen ja tupineen. Annin nuoruus voisi sijoittua 1970-luvun puolelle.
Novellissa kertojana on ulkopuolinen ja hyvin vähäsanainen kertoja. Tarinassa ei esiinny dialogiaa, monologiaa eikä tajunnan virtaa. Teksti etenee kronologisessa järjestyksessä, eikä siis sisällä takaumia tai ennakointeja.
Anni -novellissa on paljon aukkokohtia. Lauseet ovat ikään kuin leikattu valikoiden Annin elämästä. Vaikka pätkät ovat lyhyitä, antavat ne lukijalle kuitenkin kokonaiskuvan Annin elämästä. Lukijalle jää myös yllättävän paljon varaa omalle tulkinnalle.
Kerronnan kieli ja tyyli on töksähtelevää ja ehkäpä nykyaikaista. Petri Tammisen kirjoitustyylistä voisi sanoa, että se on vähän turhan moderni ja yksiselitteinen.
Tarinassa kuvaillaan henkilöä aivan tavallisena matti meikäläisenä. Tarina ei kohenna Annin asemaa hierarkisesti. Itseasiassa tarina on hyvin neutraalissa vuorovaikutuksessa päähenkilön kanssa. Teksti vain toteaa, kuinka asiat ovat.
Anni -novelli kertoo vain yhdestä ihmistyypistä. Se ihmistyyppi on luonteeltaan kiltti ja nöyrä ja hieman muiden jalkoihin jäävä yksilö. Anni on liian kiltti elämäänsä nähden. Vastakohtapari muodostuu esim. Annin ja hänen isän välilleen.
Tammisen novelli Anni ei ole kantaa ottava teksti, eikä se tuo esille mitään mielenkiintoista päähenkilöstään. Lukukokemuksena aika tylsä ja todella lyhyt, vain sivun mittainen! Kuka tahansa pystyisi kirjoittamaan samankaltaisia tekstejä.

Elämiä, mitä muutakaan

Petri Tammisen esikoisteos Elämiä on mielestäni erilainen novellikokoelma. Teos koostuu 39:stä todella lyhyistä, korkeintaan kahden sivun mittaisista teksteistä ja 10:stä normaaleja novellin mittoja hipovista pätkistä. "Mininovellit" Tamminen on nimennyt ihmisten nimien mukaan, esim. ensimmäinen teksti kantaa Seppo -nimeä.
Tammisen tekstin tyyli ja ulkoasu, niin kuin olemme aiemmin jo todenneet, on väljä ja tekstikoko melko suuri. Luulisi, että tekstiä on helppo lukea. Niinhän sitä onkin, mutta se, saako lukemastaan mitään tolkkua on toinen juttu. Tapa, jolla Tamminen kuvaa ihmisiä eli elämiä teoksessaan on hassu. Kerronta on töksähtelevää, sidostajia on vain vähän ja tunnelmaa tekstistä ei löydä; tosikoille tämä teos ei ole lainkaan suotava. Karkeasti sanottuna kirjoitin samalta kuulostavia tekstejä ensimmäisellä ja toisella luokalla.
Niin kuin Petri Tamminen itse on sanonutkin, jää tekstin kokonaisuuden luomisesta lukijalle kova vastuu. Juuri lukijan pitää itse täydentää tekstiä. Lukijalta vaaditaan mielikuvitusta niin paljon, että sitä voisi vaikka muille jakaa.
Kirjan luettuani totesin, että minulla ei sitä mielikuvitusta riittänyt mininovelleihin. Mutta en tuomitse teosta täysin. Tammisen novellikokoelmasta voi sanoa, että se paranee loppua kohden! Novellit ns. "standardimitoissaan" lämmittivät enemmän mieltäni. Esim. Vappu -niminen teksti on ajatuksia herättävä ja puhutteleva ja siksi itse tykkäsin siitä.
Olisiko väärin sanoa, että Petri Tamminen on erilainen kirjailija. En tiedä, onko se hyvä vai paha asia. Elämiä -teos on peruskauraa, vaikka koittaakin valloittaa erilaisuudellaan.

Petri Tammisen elämää osa 2

Petri Tamminen kuvaa itseään ujoksi, jonka takia hänen on vaikea saada oma äänensä kuuluviin. Kirjoittamalla kirjoja hän saa puhua asiansa "keskeyttämättä", siksi kirjailijan ammatti on hänelle eräänlainen välttämättömyys. Hänen uusin romaaninsa pysyy uskollisena hänen tyylille, johon kuuluu lyhyet ja ytimekkäät lauseet. Tiukkojen lauseiden vastapainoksi hän on jättänyt "rivivälit" ilmaviksi, jotta lukian omille ajatuksille olisi riittävästi tilaa. Hänen mielestään kirjoittaminen on vaikeaa, jonka vuoksi jokaisella sivulla on tärkeä merkityksensä.

No nyt on pientä kuvaa! Ei löytynyt isompaa kuvaa Elämiä -kirjan kannesta. Tuntuu melko turhalta höpöttää tähän kuvan viereen, mutta näyttäisi tyhmältä jos ei olisi tekstiä vieressä. ;)

Vau osasin!!! Wikispace käytössä ja nyt pitäisi sivumme ulkomuotoa suunnitella. Tässä kuvanäyte kirjailijastamme Petri Tammisesta. lähde:http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kasva+aikuiseksi+pysy+enona/HS20060810SI1KU03nxr