Mielestäni kirjan paras novelli oli Soile. Novelli kertoo Soile- nimisestä tytöstä, joka lapsesta asti on ollut kaunis ja oikein hymyilevä lapsi. Hänet jopa äänestettiin Seurassa Päivänsäteeksi. Kauneuden avulla hän sai etuoikeuksia ja häntä ihailtiin. Soile oli myös hyvä piirtäjä. Hän voitti Luonnonsuojelusäätiön piirrustuskilpailun, jonka jälkeen hän pääsi taideteolliseen kouluun. Koulun juhlissa hän tapasi tulevan miehensä, jonka kanssa meni naimisiin. He kunnostivat Saimaan rannalla olevan koulun ja tekivät siitä kotinsa.
Tämä novelli erottui joukosta, koska se oli hyväntuulinen ja onnellinen. Suurin osa kirjan novelleista olivat synkkiä ja hiukan surullisia. Tässä Tamminen sai päähenkilön elämän kuulostamaan helpolle, ja uskomaan hänen elämänsä olleen aina yhtä ruusuilla tanssimista. Novellin loppu jää kuitenkin hyvin kesken. Lopun tunnelma on hyvin onnellinen, mutta lukija voi itse miettiä miten tarina voisi jatkua siitä eteen päin.
Novelli on todella lyhyt, mutta ytimekäs. Lauseet ovat Tammisen tyylin hyvin lyhyet, joka ajoittain itselleni aiheuttaa vaikeuksia ymmärtää lauseen sanomaa. Lauseiden aika väli on ajoittain todella pitkä, useimmiten jopa vuosia. Novellista tekee ymmärrettävän se, että lauseet ovat sidostisia ja jokainen lause johtaa uuteen asiaan ja aikaan. Ilman tätä ominaisuutta en varmasti olisi ymmärtänyt mitään novellista. Loppujen lopuksi novelli olikin hyvä, vaikkakin se piti pariin kertaan lukea, jotta sen sai ymmärretyksi. Jokaisen lukukerran jälkeen mieleeni tuli uusia asiota novellista, joka sitä kautta täydensi tarinaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti